AUTUMN INSPIRATION

Tänään aamulla tylsyyksissäni selailin Polyvorea ja kokosin muutamat kollaasit asuista, jotka muhun kolahtaa tällä hetkellä ja kovaa! Mun mielestä syksy on tosi kivaa aikaa (jos ei oteta mukaan noita inhottavia kylmiä tihkusateita. Ihanaa kääriytyä sohvalle viltin ja kuuman juoman kanssa ja vielä hyvällä omalla tunnolla! Pukeutuminenkin on paljon monipuolisempaa kun esimerkiksi kesällä. Ainakin mun mielestä. Mitä mieltä te olette?

 Poikaystävällekin jotain...

 Mitäs tykkäätte? Minkälaisista asuista te tykkäätte näin syksyisin? Nappasiko mikään mun kokoamista asuisto?

VIIKON SNÄPIT

Oho, oon näköjään viettänyt vähän hiljaiseloa blogin puolella.. Monena päivänä on käynyt kyllä mielessä, että tekis mieli tulla kirjottelemaan, mutta kun ei aika oikein riitä! Töitä on kokoajan enemmän ja enemmän, vapaa-ajalla yritän keretä treenaamaan, näkemään kavereita, ulkoilla koiran kanssa..jne. No, aina ei vaan kerkeä!

Anyway, ajattelin viikoittain kerätä kuluneen viikon snäpit kasaan ja tehdä viikosta yhteenvetoa niiden muodossa! Tässä olis nyt sitten part uno.

Maanantaina heti aamusta töihin! Ihanaa olla töissä paikassa, johon on aina kiva mennä. Teen siis hierontahommia yhdessä parturi-kampaamossa ja oon tykännyt tosi paljon! Laitoin heti kesän alussa toiminimen pystyyn ja vaikka sen myötä tuleekin paaaljon vastuuta ja muuta, niin on kyllä ihanaa kun saa itse päättää milloin tekee töitä, kuinka paljon ja jos tarvitsee vaikka yhden päivän vapaaksi niin se onnistuu helposti. Sitten vaan täytyy jonain muuna päivänä tehdä senkin päivän eestä töitä! Rankkaa on joo välillä, mutta on kyllä palkitsevaakin.

Töiden jälkeen koirat ulos ja vähän pidempi lenkki ihanassa ilmassa!

Yhtenä päivänä vein Rudin näytille Dilanin porukoille ja treffattiin myös Bibi-koira! Käytiin tunnin mittanen lenkki kävelemässä ja kuulumiset vaihtui siinä samalla oikein näppärästi :-D

Ja töissä... Mun snäpeistä noin 70% on aina töissä otettuja :-D Sori kamut..

 Keskiviikkona poikaystävä ilmoitti tulevansa lomille jo seuraavana päivänä. Oli kuulemma jo tiennyt alkuviikosta, että saattais olla mahdollista mutta päätti sitten yllättää! Ihan hyvä vaan, toi oli niin kiva yllätys ja jo yksikin päivä tuntuu pidentävän lomia huomattavasti! Torstai-iltana töiden jälkeen nappasin Rassen kyytiin keskustasta ja suunnattiin niille, moikattiin kaverit ja loppuilta tais mennä ihan löhöillessä.

 Torstai-iltaa

Perjantaina suuntasin Pelicansin kauden ensimmäiseen sarjapeliin! Jeeee, kiekkokausi avattu! Mua on ihan pienestä vauvasta lähtien raahattu hallille pelejä katsomaan niin siitä on tullut melkoisen vahva tapa. 

 Pelin jälkeen kotivaatteet päälle ja tyylikkäänä vielä iltalenkille.

 Lauantaina käytiin keilaamassa! Vitsi se on kyllä kivaa, varsinkin jos on hyvässä vireessä.. Mä tein oman ennätyksenikin, jee!

Eilen lähdettiin aamupäivästä poikaystävän perheen mökille Rassen ja Rudin kanssa ja roudattiin (Rasse roudas...) puita varastolle. Rudi niin nautti tuolla olosta, se sai juosta niin paljon kuin sielu sieti ja tutkia uusia paikkoja.

Illalla poikaystävä sitten lähti kohti Parolaa ja mä vietin iltani Netflxin ja suklaajäätelön ääressä. Kiitos ihanalle Rasselle, joka näytti mulle että Netflix toimii myös pleikalla.... Mulla on välillä silleen, että en yksin malta kattoa jotain sarjaa vaan mun pitää siinä samalla esim. lukea blogeja, selata facebookkia tai jotain tällästä. Se on ollut vähän vaikeeta jos katon sarjaa koneelta, niin nyt voin pistää netflixin pyörimään telkasta ja samalla selailla konetta :-D Joo tiedän, first world problems..

NO SIITÄ INTTILESKEYDESTÄ

Mun on pitänyt kirjottaa aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaseksi.. Toisaalta ihan hyvä kirjottaa nyt, kun poikien P-kausi on ohi niin pääsen vertaamaan ensimmäisiä kuukausia nyt näihin alokaskauden jälkeisiin kuukaisiin. 

Tosiaan, poikaystävä lähti armeijaan nyt heinäkuussa ja aloitetaan nyt vaikka tunnelmista ennen armeijan alkua. Rassen inttiin lähtö oli molempien mielessä varmasti jo kuukausia ennen heinäkuuta, mutta ei sitä osannut yhtään kuvitella minkälaista se tulisi todellisuudessa olemaan. Pari viikkoa ennen inttiin menoa, huomasin että ajatukset oli heinäkuussa melkeinpä päivittäin. Puhuttiin poikaystävän kanssa aiheesta melko paljon ja tiedettiin kyllä molemmat jo alusta asti se, että ei meidän suhteella tule missään vaiheessa olemaan mitään hätää. Lähinnä se ikävä mietitytti. Me ollaan oltu alusta asti aikalailla kun paita ja peppu eikä olla vietetty viikkoa pidempää aikaa näkemättä. Meidän onneksi (tai no lähinnä mun tässä intin aikana) ollaan koko seurustelun ajan vietetty paljon aikaa myös omien kavereiden kanssa, mikä on tietysti helpottanut siinä, että mulla on ollut kaverit ja ystävät vahvasti läsnä myös Rassen mennessä inttiin. Mä viihdyn myös silloin tällöin mielellään ihan yksin ja rakastan sitä kun saan tehdä omia juttuja omien ajatuksien kanssa!

  Rasse lähti siis inttiin 7.7 maanantaina. Edellisenä iltana/yönä ton ehkä oikeasti ekan kerran tajusi, mutta silti maanantain koittaessa oli aika epätodellinen olo. Ei oikeen osannut yhtään olettaa mitä odottaa! Maanantai meni ihan hyvissä fiiliksissä ja lähettiin puolen päivän jälkeen kohti Parolaa. Ajettiin Parolan parkkipaikalle ja istuttiin hetki hiljaa. Sitten kun Rasse avas suunsa niin itkuhan se tuli.. Kotimatka meni vähän surullisissa tunnelmissa, mutta nopeasti siitä tokeni! 

Ensimmäiset viikot oli kaikkein vaikeimpia. Ei sen yksinolon takia, vaan sen, että hyvällä tuurilla sai pari viestiä toiselta illalla ja se oli siinä. Kun on tottunut kertomaan toiselle aikalailla kaiken mitä päivän aikana tapahtuu, kaikki maailman hölmöimmät ja turhimmatkin jutut niin kun se yhtäkkiä loppuu, on väkisinkin aluksi vähän hukassa! Mulle on tullut tooooosi monta kertaa sellainen tilanne, että jotain hauskaa/surullista/hölmöä tapahtuu ja tekisi mieli soittaa toiselle samantien! No ei se oikein onnistu nyt :D Mua on tosi paljon harmittanut myös se, kun tietää kuinka suoraan sanottuna perseestä noilla alokkailla on tuolla ollut. Rasse on kuitenin fyysisesti tosi hyvässä kunnossa jne niin se pärjää tosi hyvin, mutta onhan toi välillä vähän ihme touhua ja simputtamista.. Halusinkin kerran tehdä Rasselle jotain piristävää sen kiinnioloviikonlopulle ja kirjotin romanttisesti ja vanhanaikaisesti kirjeen, jonka mukaan laitoin kuvia! Se tuntui ainakin vähän piristävän metässä vietettyä viikonloppua :D 

 Lomien alkaessa pyörimään on erossa olo helpottunut tosi paljon. Pojat pääsee perjantaisin lomille ja on sunnuntaihin asti, joten erossa oloa on vain neljä kokonaista päivää. Ton ajan seisoo helposti vaikka päällään! Mulla viikot menee ainakin ihan silmänräpäyksessä töitä tehdessä ja tietysti toi meidän pieni koiravauva on helpottanut tosi paljon pitäessään mua liikkeellä. 

Alokaskausi loppui tossa viikko/kaksi sitten ja sen jälkeen fiilikset on molemmilla muuttunut vielä positiivisemmiksi! Rasse sai 6kk palveluksen ja vielä sellaisissa hommissa, että pystytään aikalailla kokoajan laittaa viestiä ja illalla soitellaan. Nyt sitten vaan odotellaan viikko kerrallaan joulukuuta ja ai että, mä niiiiin odotan sitä että pääsee taas elämään ihan normaalia arkea toisen kanssa! Siinä on varmasti taas totuttelemista, mutta eiköhän se siitä taas pian luonnistu. 

Tiivistyksenä siis, aivan hirveä on ikävä, mutta niin pitääkin olla! Mun mielestä olis vähän huolestuttavaa jos ei ikävöisi toista. Mä oon onnistunut kääntämään ikävän positiiviseksi jutuksi enkä jää vellomaan siihen ikävään ja suruttelemaan. Tietenkin on niitä iltoja, että on vaikeempaa ja turhauttaa. Meillä tää armeija-aika on vaan vahvistanut meidän suhdetta ja ollaan mun mielestä vielä entistä läheisempiä ja osaa arvostaa sitä yhteistä aikaa ihan erilailla!

kuvat weheartit

Onko siellä muita inttileskejä? Minkälaisia fiiliksiä teiltä löytyy ja kuinka pitkään poikaystävänne on palveluksessa?